Lasten kuulumisia sekä operaatio viisaudenhampaan leikkauksellinen poisto

Heipähei jälleen. Nyt alkaa pikkuhiljaa sairastelut olla voitettu, vihdoinkin. Minea edelleen itkenyt öisin toista korvaansa, mutta lääkärillä ei mitään poikkeavaa siinä kuitenkaan näkynyt. Jaajolla puolestaan on jo parantumisvaiheessa oleva korvatulehdus, mikä selvisi neuvolalääkärissä ohimennen. Hän ei ole ollut kipeän oloinen lainkaan, korva ei ole vaivannut ja kovasta sairastamisesta huolimatta ollut iloinen ja tyytyväinen itsensä, joten seurantalinjalla mennään.  Niin, meillä on opittu ryömimään jo kovaa vauhtia! Sellainen ähinä ja murina käy kun Jaajo matkaa paikasta toiseen, mahtaa olla rankkaa. Jaajo kasvaa tasaisesti omalla käyrällään ja vierastamisesta ei edelleenkään tietoakaan. Kaikille ja kaikelle hän vain hymyilee iloisesti.

Minean täytettyä kaksi vuotta viikko sitten hänelläkin oli neuvola. Puhetta tulee, suu käy kuin papupata, joten stressini puheenoppimisen kannalta on kuulemma aivan turhaa, hän on jopa ikäisiään edellä. Potalla käy kotona ollessaan sujuvasti, muutamana yönäkin hän on omatoimisesti riisunut vaipan ja sänky pysynyt aina kuivana. Palapelejä osaa jo taitavasti tehdä, tykkää kovasti värittää ja piirtää, lukea kirjoja, luetella numerot yhdestä kymmeneen ja hän lauleskelee myös paljon, joten taitaa olla musiikkikin veressä. Aivan suloinen ja ihana tyttö!

Minea ylpeänä ilmoitti piirtäneensä krokotiilin, aika upea krokotiili ellen sanoisi! :D

Itse kävin maanantaina leikkauksellisessa viisaudenhampaan poistossa. Virhe. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä miten olen jo lähes voittanut hammaslääkäripelkoni, no, se palasi takaisin kahta kauheampana tuon kokemuksen jälkeen. Tärisin ja itkin jo istuessani tuoliin. Puudutuspiikeistä selvisin vielä kyynelehtimällä, mutta auta armias kun hammasta ruvettiin kampeamaan irti ikenen leikkaamisen jälkeen. Lyhyesti sanottuna se tuntui siltä että leukaluu revitään pois paikaltaan. Pidin kaksin käsin kiinni alaleuasta ja huusin kuin syötävä. Siinä vaiheessa kun leukanivelet oikein rusahti niin tajusivat pitää tauon. Mietin että parasta olisi varmaan karata paikalta, mutta hammas oli jo lähes irti, joten oli pakko sinnitellä loppuun asti. Vielä olisi kaksi viisaudenhammasta jäljellä, mutta arvatkaa olenko menossa uudestaan? En, en ilman tajun vievää esilääkitystä tai nukutusta ainakaan.

Ja siis luulisi että pahin oli siinä vaiheessa ohi. Voi, nyt on perjantai ja yöt on mennyt tähän mennessä itkiessä sykkyrässä jääpalapussi poskella, eikä päivät sen enempää juhlaa ole olleet. Särkylääkkeitä vedän jatkuvasti maksimiannoksella ja silti lasken minuutteja seuraavaan lääkkeenottokertaan. Voin käsi sydämellä sanoa että pahempaa on kuin synnytyskipu. Se oli sentään "positiivista" kipua ja kesti vain hetken, tämä tuntuu aikalailla helvetiltä siihen verrattuna. Kuvassa esimerkki tämän viikon ruoista, sosekeittoa pillillä... Voin kertoa että nälkäkin alkaa jo olla ja kiinteä ruoka tekisi terää. No, olipahan taas neuvolassa vaa'alle hypätessä itseltäni pudonnut kolme kiloa.

Että sellaista tänne meille, jollei oma olo ala helpottaa niin revin varmaan viimeisetkin hiuksentyngät pois päästä. 

-Liisa 

Kuvapostaus

-Liisa 

Höpinöitä pitkästä aikaa

Liian kauan aikaa kun viimeksi blogia päivitellyt. Meillä ollaan sairasteltu, taas vaihteeksi lapsi kerrallaan, joten aika rankkaa on ollut. Pientä lämpöä ja jäätävä yskä. Ajattelin jo että luojan kiitos Jaajo vältti tukkoisuuden ja yskän mutta iskihän se (ainakin vielä tällä hetkellä lievänä) myös häneen toissapäivänä. Minea reppana yskinyt kovin limaista yskää jo toista viikkoa, nyt onneksi alkaa jo yöt sentään helpottumaan hänen osaltaan.

Tukiäitijutuissa myös kiirettä pitänyt. Kaikkiin chatteihin olen osallistunut ja usein tukikontaktit venyneet pitkiksi joten vapaa-aikaa siinä kuluu, mutta en valita! Pääsee omaa tietotaitoa hyödyntämään ja on tosi palkitsevaa kun voi auttaa apua kaipaavia. Olen ollut ihan yllättynyt siitä miten paljon sitä onkaan vuosien varrella oppinut imetyksestä ja tässä sitä harjaantuu kokoajan lisää.

Stressi nostaa myös päätään muuton suhteen ja asunto on etsinnässä tälläkin hetkellä. Ihanteellinen muuttoajankohta on kesälomien alussa eli muutaman kuukauden päästä mutta ei asuntojen saatavuudesta voi tietää, eli tutka on päällä jo nyt. Jos joku täydellinen koti osuu kohdalle niin se koitetaan itsellemme saada. Jännittäviä hetkiä siis eletään! Pohdituttaa myös muutto toiselle paikkakunnalle, mutta eiköhän se jotenkin kätevästi saada hoitumaan vaikka rekalla, matkaa on kuitenkin useampi tunti, joten pakettiauto ei ole vaihtoehto.

Olemme aikalailla vuorotellen valvoneet viime viikot ja väsymys on käsin kosketeltavaa. Aina joku itkenyt tukkoisuutta. Ollaan nukuttu sipulin käryssä, ikkunat huurussa kosteudessa ja ei, mikään ei oikeastaan ole auttanut. Jaajo tahtoo rintaa aina kipeään oloon, mikä tosin on täysin ymmärrettävää, mutta vie minun voimia aikalailla.

Pian on syntymäpäivät mihin on kutsuttu kaikki meille tärkeät ihmiset, ihanaa että lapset pääsevät juhlimaan. Tytöt suunnitelleet kaiken meidän kanssa ja odottavat kuin viimeistä päivää. Tänään käytiin ostamassa synttäriherkut ja siellä ne kaapissa ovat lapsia kuumotelleet loppupäivän, sunnuntaina sitten herkutellaan, ei malta tämä mammakaan odottaa!

Asuntoa olemme sisustaneet lisää, nyt tytöt nukkuvat uusissa sängyissään omassa huoneessa, mikä on toiminut yllättävän hyvin. Minea kömpii Leevin viereen aina jossain vaiheessa yötä, mutta se on todellakin ihan ok, ensimmäiset yöt minä valvoin ja murehdin kun hän nukkuu eri huoneessa, äidinvaistot ja huoli iski päälle. Nyt olen itsekin jo alkanut tottua ja kyllä hän sieltä löytää viereen jos ikävä iskee.


Kaikki siis valtakunnassa hyvin, ellei sairastelua lasketa, mukavaa viikonloppua kaikille!

-Liisa

Viikon ruokalista

Lupailin kertoa täällä blogin puolella miten onnistuu meidän ruokalistan noudattaminen. Idea on ollut oikeastaan todella nerokas, ollaan säästetty paljon rahaa kun ei tule niin herkästi osteltua mitään ylimääräistä ja on ollut helpottavaa kun tietää etukäteen mitä syödään. Ei siis tarvitse miettiä joka päivä erikseen että mitähän ruokaa tänään valmistaisi ja onko aineksia kaapissa vai ei. Lähes kaikista ruoista on saanut myös vauvalle sopivan version. Tässä meidän viimeisen viikon ruoat:

Banaanibroilerikastike ja riisi, jauhelihakasviskiusaus, bataatti-linssikeitto, pestobroilerpyörykät ja juuresmuusi, jauhemaksapihvit paistetulla sipulilla ja keitetyt perunat, timjamilla maustettu herkkusienipasta sekä parmankinkkuun käärittyä rosmariinibroileria ja uunijuureksia.

Kuulostaa aika hyvältä, vai mitä! Jauhemaksapihvit oli kyllä ihan hitti, lapset tykkäsivät kuten äitikin, kävin aina välillä kylmänä napsimassa niitä jääkaapista... Toinen mikä oli erityisesti lapsien mieleen oli tuo herkkusienipasta, helppoa ja hyvää.

Jaajolle olen usein tehnyt pikaisen mikromunakkaan jos hän ei voi samaa ruokaa syödä. Munakkaan sekaan voi heittää mielikuvitusta käyttäen vaikka mitä ja siihen saa kätevästi lisättyä myös öljyä. Kananmuna onkin yksi Jaajon lempiherkuista, se menee joka muodossa ja katoaa alta aikayksikön.

Hyvää viikonloppua! 

- Liisa 

Sunnuntain puuhailut

Tänään herkuttelimme lounaalla tapaksilla, tytöillekin maistui yllättävän hyvin. Leivoin eilen illalla valmiiksi tuon kuvassa näkyvän aivan uskomattoman herkullisen täytetyn patongin.

Taikinan sisään kääräisin rapeaksi paistettuja pekoninpaloja, itsetehtyä valkosipulivoita, juustoa sekä savupaprikamaustetta. Voi että oli hyvää ja toki syntisen rasvaista, närästää vieläkin... 

Alinalla on vahvasti taas prinsessavaihe päällä ja eilen meikattiin koko porukka yhdessä hienot meikit tyttöjen kanssa. Tänään sitten Alina halusi hieman väriä hiuksiin, joten suihkautettiin pinkkiä sävyä muutamaan kohtaan. En olekaan blogin puolella maininnut että pätkäistiin Alinan hiuksista varmaan lähes parikymmentä senttiä pituutta pois, ennen ylettivät jo pepun alle ja nyt ovat enää hieman yli olkapään ulottuvat. Alina tykännyt hirveästi, eikä takkuunnu hiukset enää niin pahasti, joten kannatti. 

Illalla käytiin vielä pikaisesti kaupassa ostamalla lapsille uusia pulkkia kun entiset sanoivat itsensä irti viime reissulla. Nyt en malta odottaa huomista että pääsen itse kokeilemaan noita mattoja vai miksikä niitä nyt kutsuisi, liukuu varmaan tosi hyvin mäessä. Meillä on tässä ihan vieressä tosi hulppeat pulkanlaskumäet joten kauas ei tarvitse lähteä. 

Eipä tänään sen kummempia, huomenna taas paluu arkeen. 

-Liisa 

Jaajo 7kk

Jaajo täytti eilen seitsemän kuukautta ja olisi pitkästä aikaa mukava kertoa hieman hänen kuulumisiaan.

Jaajo on todella leppoisa ja hyväntuulinen kaveri. Neuvolassakin aina ihmettelevät että kun hän hymyilee kokoajan eikä ilmekään värähdä vaikka miten mittaillaan ja pyöritellään. Jaajo ei ole vierastanut ketään koskaan, viihtyy kenen sylissä hyvänsä ja hymyilee kaikille vastaantulijoille.

Kiire liikkeelle hänellä ei ole, eikä esimerkiksi istumisesta tai ryömimisestä ole tietoakaan. Tykkää möllötellä ja tutkia leluja ja kaikkea maantasalla kierien. Tyttöjen leikit kiinnostaa kovasti ja hän mieluusti mukana leikeissä onkin, hymyilee ja höpöttelee mukavia kun toiset leikkii. Lelu jos pyörii hänen ulottumattomiin niin koittaa kurotella ja ryömiä mutta ei hän hievahda vielä senttiäkään eteenpäin, potkii vain kuin kala kuivalla maalla.

Jaajon kasvu on ollut hitaanlaista, mutta hän ei vain kertakaikkiaan enää voi syödä enempää, nytkin sormiruokaa menee jo melko isoja annoksia ihan vatsaan asti ja tissistä ottaa huikkaa joka välissä, puree kun ei enää maitobaari kiinnosta ja haluaa jatkaa muihin puuhiin. Jaajo on kaikkiruokainen ja hänelle kelpaa kyllä lähes kaikki mitä tarjotaan. Huolta kasvusta kuitenkaan ei ole koska hän on niin tyytyväinen ja kaikki muuten on hyvin, hän on vain pikkuruinen poika.

Yöt meillä sujuu hyvin vaihtelevasti, herää 1-10 kertaa yössä tissille tai muuten vaan kitisemään. Nyt meillä vielä hampaita tehdään kuumeisesti, joten yöt ovat olleet melko mielenkiintoisia ja univelkaa on kyllä kertynyt ihan kiitettävästi. No, onneksi tämäkin on vain vaihe ja aika menee ihan supernopeasti!

Kaikinpuolin hän on maailman mahtavin, suloisin, komein ja rakkain poika mitä maa päällään kantaa, äiti on kovin ylpeä!

-Liisa